Juhlimme eilen Suomea kirjapiirimme kesken syömällä ihanan gourmet illallisen ja nauttimalla kauniista sisustuksesta ja toistemme seurasta. Viikolla kertyneet univelat on nukuttu ja mieli on virkeänä illan konserttia varten. Viime keskiviikkona konsertoimme Marittan kanssa klo 8:30 aamulla. Minähän olen varsinainen prinsessa tämän nukkumisen kanssa; mikäli en saa riittävästi unitunteja, olo on kuin laskuhumalassa. Kun treenasimme samana iltapäivänä Kaukon kanssa, oli omassa keskittymisessä vielä hakemista. Mutta itsenäisyyspäivän treenit osuivat nappiin ja saimme kasaan omannäköisen setin. Aiomme soittaa illalla harvinaisempiakin kappaleita, joista osaa ei ole soitettu kuulemma kahteenkymmeneen vuoteen. Illan meininki on akustisempi, sillä yhtye on tällä kertaa trio, ilman rumpusettiä.
Lopetan toistaiseksi Laulutupa-klubin. Näin luvassa on päätöskonsertti. Kahdessa vuodessa on soitettu hienoja keikkoja, jotka, kieltämättä, ovat jättäneet hyvin hyvin lämpimät muistot.
Parin viikon päästä miksaamme levyni, joka ilmestyy vuoden alussa. Levyn julkaisee Texicalli Records. Jatkamme keikkailua Club Libertéssä säännöllisesti. Kaikki keikkapäivämäärät ilmoitetaan aina kotisivuillani. Vielä ennen joulua soitan Tuure Kilpeläisen kanssa Bellyssä, tällä kertaa hänen oman bändinsä kanssa.
Viikko on ollut kiireinen. Harvoin joutuu heräilemään näin täysin taiteilijavastaisiin aikoihin (käytän häikäilemättä hyväkseni myyttiä, joka sattuu itselleni sopimaan). Olen kuunnellut nämä pari aamua Ipanapaa, jonka sain tiistaina soitettuamme albumin lauluja päiväkodissa 5-vuotiaille. Siellä me hyppelimme kaikki muusikot sukkasillamme miniatyyrituolien seassa. Seinillä oli piirustuksia ja lattialla leikkikaluja. Eräs poika kertoi suunnitelmistaan mennä kavereiden kanssa ulos päiväkodin jälkeen. Kysymykseeni, osaako hän ajaa ilman apupyöriä, hän vastasi osaavansa keulia.
Olen harjoitellut myös Cécile Chaminaden (1857-1944) kappaleita. Hänellä on virkistävää tuotantoa, esitämme sitä ensi viikolla eräässä pikku konsertissa.
Meneillään ovat SML:n syyspäivät. Eilen kuulin mielenkiintoisen luennon musiikin aivotutkimuksesta, jossa kerrottiin, kuinka vauvoilla on 8:aan kuukauteen asti aistit avoinna kaikenlaisen musiikin suhteen. He pystyvät omaksumaan helposti esim. eri kulttuurien musiikkia. Musiikki on siitä harvinaista, että sillä on tie syvempiin aivoihin, jonne kulkeva matka on suora ja tiedostamaton. Luennoitsijan kommentti siitä, kuinka muusikoiden aivot ovat tutkitusti erilaiset, sai yleisössä aikaan pieniä naurunpyrskähdyksiä. Aktiivinen soittoharrastus ehkäisee dementiaa ja kaikenlaista aivotoiminnan surkastumista. Soitto kannattaa aina (muistakaa, lapset, tämä!).
Kymmenen minuuttia ja bussi lähtee. Pidämme Peten kanssa levytyssession hänen kotistudiossaan. Kirjoittelin lappuja yömyöhälle ja silmiä painaa. Mutta tietenkin ihanaa päästä taas tekemään valmista jälkeä. Kitarat on jo kertaalleen soitettu, mutta koska olen kamala despootti, teemme ne uudelleen.
LISÄYS MYÖHEMMIN ILLALLA: Hyvä sessio oli. Peter on niin mieletön kitaristi, että kaikki toimii päästä varpaisiin professionellisti, luovasti ja hyvällä maulla. Hörpimme kahvia ja saimme siinä sivussa kaikki kitarat purkkiin.
Aika kuluu nopeasti. Takana on kaksi klubi-iltaa Libertéssä. Molemmista jäi mieleen tunnelma, jollaisen haluaisi säilöä pulloon ja kokea useita kertoja uudestaan. Yleisö oli kuuntelevaista ja ehkäpä juuri siksi myös erittäin laulutaitoista. Tuure ja Ufo ovat molemmat hienoja lauluntekijöitä ja heidän kappaleitaan oli hyvin antoisaa soittaa. Kiitos kaikille, olette mahtavia! Heti itsenäisyyspäivän jälkeen soitamme vielä Kauko Röyhkän kanssa, jonka jälkeen pidän klubi-emännyydestä pientä lomaa. Alan pian koota ensi syksyksi uutta konserttisarjaa, mutta muutoin keskityn omaan bänditoimintaan, joka on ollut pitkään enemmänkin lämppärin asemassa.
Ensi viikolla on tarkoitus äänitellä stemmalauluja ja sen jälkeen pitäisikin sopia miksauspäivistä. Toleranssini talvea kohtaan vähenee vuosi vuodelta ja huomaan miettiväni, olisiko joku toinen maa sittenkin mukavampi paikka asua. Mutta niin kauan kuin kirjoitan suomeksi, en näe muuta vaihtoehtoa kuin ostaa lämpimämpi palttoo. Siispä lämpöä kaikille, lämpöä, lämpöä.
No niin, olimme studiossa. Sessio oli mukava ja ytimekäs. Kepan sanoin: "sellainen pieni ja rento ote". Lisäsin laadukkaita kamerakännykkäkuvia, joita voi käydä katsomassa Kuvia-sivulta. Tässä lisäksi hieman maistiaisia päivän annista: TRACK.
Ylihuomenna mennään studioon äänittämään yksi biisi bändin kanssa. Päätimme yksimielisesti äänittää kaiken livenä. Loput biisit tulevat olemaan ilman bändiä. Ep ilmestyy ensi vuoden alussa. Jännää!
Olemme pitäneet nyt kahdet treenit Marittan Karvanoppa-bändin kanssa ensi viikon Tavastian keikkaa varten. Siinä vasta bändi, joka ei kaihda treenaamista. On tuntunut todella hienolta nähdä, kuinka motivoituneita kaikki ovat tekemään töitä ja uhraamaan aikaa lopputulokselle. Turhan usein treenaaminen hoituu vähimmällä mahdollisella ajankäytöllä, kun kaikilla soittajilla on miljoona rautaa tulessa ja lapsetkin pitäisi ehtiä hakea hoidosta. Mutta nyt olemme istuneet Kaisaniemen ikkunattomassa kellarikopissa melkein 10 tuntia, kehitelleet sovituksia, jakaneet riffejä ja vääntäneet kättä orkesterinjohtaja Tikan kanssa beniniläisestä taikakalusta (lupasin hankkia buldogin sen turvaksi). Kaksi solistivierasta, Mariska ja Sam Huber, ovat käyneet jo laulamassa omat versionsa. Treeneihin saapui viimein myös satavuotias, 500-kiloinen Maritta Kuula, joka kyllä pisti merkille hihittelyn ja hyväntuulisuuden. Jännitin etukäteen noin tasokkaan bändin taustapiruksi hyppäämistä. Mutta siinä kanttori-Gröhnin ja pyörivän Leslien välissä on ollut turvallista istua ja käydä klaviatuurillista yhteistyötä. Ensi keskiviikon konsertista tulee varmasti hieno.
Ikäväkseni joudun kertomaan, että Liisa Akimofin keikka marraskuussa peruuntui sitten kuitenkin. Kuten nämä keikka-asiat aina, oli tämäkin yhtä säätämisen säätämistä. Mutta toivon, että vielä joskus saisimme uuden keikan järjestettyä.
Marraskuussa sen sijaan kanssamme soittaa Ufo Mustonen, ja päivämääräksi on vaihtunut perjantai 2.11. Paikkana edelleen Liberté.
On ollut kyllä tosi hieno kesä. Kiirettä tässä on pitänyt, mutta takana on aivan älyttömän kivoja keikkoja ja kaikenlaisia hauskoja tapahtumia. Konsertit Lapuan Vanhan Paukun Festivaaleilla menivät tosi hienosti. Olin juuri ajatellut haluavani tehdä keikkoja mieluiten vain pienillä kokoonpanoilla, mutta kun soundit olivat kohdallaan ja bändi soi niin kauniisti kuin vain voi, oli siinä mahtava laulaa ja soittaa. Myös myöhemmin illalla Heikki Salon kanssa - kotiyleisö, joka täytti salin nurkkiaan myöten, mahtava bändi, kiehtovat biisit ja karismaattinen solisti - oli siinä aivan hekumallista soittaa.
Seuraava ilta Tampereen Telakalla jäi myös mieleen. Ei voi liikaa tähdentää miksaajan merkitystä. Hän osasi loihtia meille niin hienot soundit, että oli aivan mieletöntä laulaa ja soittaa. Yleisö oli intensiivisesti mukana ja antoi meille suurenmoista energiaa. Tampereen keikan jälkeen lähdimme ajamaan Helsinkiin. Vietyäni kaikki kotiin sekä roudattuani omat soittokamani rappukäytävään, en tietenkään löytänyt keikkabussille laillista parkkipaikkaa. Lopulta pysäköin sen hinauspaikalle, josta ajattelin palauttaa sen JazzLiittoon nukuttuani edes pari tuntia. Roudasin kamat kotiin, kävin suihkussa ja olin käymässä nukkumaan, kun hätkähdin ulkoa kuuluvaa metakkaa. Kello oli tuolloin varmaan viiden paikkeilla. Säikähdin, että nyt joku hinaa keikkabussia pois. Syöksyin äkkiä ulos ja törmäsinkin palokuntaan ja poliisiin, jotka olivat tulleet hoitamaan erästä pohjaanpalanutta kattilaa. Alakerta oli täynnä savua ja palohälytin ujelsi yhä. Tajusin, ettei tässä pysty nukkumaan, heitin pyörän bussin kyytiin, ajoin sen Arabiaan ja pyöräilin kotiin. Pää oli tyynyssä klo 6:30.
Tiistaina lähdin Ramin 40-vuotissynttäreille Suomenlinnaan. Bileet pidettiin SeaWolf-studiolla. Tarkoitus oli piipahtaa, mutta juhlat venyivätkin roimasti. Oli aivan sikahauskaa! Soitimme koko yön loputtomia jamisessioita ja meillä oli älyttömän kivaa. Aamuseitsemän lautalla lähdimme Bakersiin jokavuotiselle Art goes Kapakka taiteilija-aamiaiselle. Me taiteilijat, silmänaluset raskaina ja tunteet pinnassa. Nyt festivaali sitten taas alkoi. Meidän keikka on tiistaina Bar9:ssä. Kirjoitin tänään uuden biisinkin.
Eilenillalla Janne Viksten toi kamat ja kytki ne paikoilleen. Aamulla aseteltiin mikit, testailtiin ja viimein aloitettiin äänitys. Tomi Koposen virittämä piano soi taivaallisesti. Tästä toisesta levystä tuleekin aivan erilainen. Sen työnimenä kulkee Maisema. Saimme äänitettyä seitsemän kappaletta, mikä on aika huikea määrä. Välillä oli pientä hakemista. Osa kappaleista taas meni purkkiin ensimmäisellä otolla. Toivon, että prosessi kulkisi helposti, intuitiivisesti ja samalla tunteella kuin mitä biisinkirjoitus silloin, kun langan päästä on saatu kiinni. Mutta se, millainen levystä tulee, muuttuu varmasti mielessäni vielä. Janne suostutteli laulamaan myös 19.1.1996 säveltämäni biisin Ajatusjuhlat, joka on aika progressiivinen, kuten kappaleeni tuohon aikoihin tuppasivat olemaan. Tuntui imartelevalta, että joku muistaa noin vanhoja kappaleita. Ajatus alkoi kyteä mielessä. Mutta sen näkee sitten huomenna, kun sessio jatkuu. Nyt pitää levätä. °°°°°°°°°°°°
Laulutupa-klubi nostaa taas päätään. Paikaksi on vaihtunut Club Liberté ja kokoonpanoja hieman kevennetty. Myös toivomuksia on otettu huomioon saadun palautteen perusteella. Suositut klubi-illat vietetään edelleen lauantaisin, ja tulevia päivämääriä ovat
* 6.7. Maritta Kuula with Laura Sippola, Tuomo Dahlblom & Tuure Koski [kuvia]
* 29.9. Tuure Kilpeläinen with Laura Sippola &Tuki; sekä
* 10.11. Liisa Akimof with Laura Sippola &Tuki; (peruuntunut!).
Kilpeläisen keikalla rummuissa soittaa Kepa Kettunen sekä Akimofin keikalla kitarassa on Tuomo Dahlblom. Ylityöllistynyt Joonatan Rautio saxofoneineen jää näiltä keikoilta pois oman taiteellisen työnsä viedessä miestä. Libertéssä soittopuoli on savuton ja baarin puoli jatkoaikasavuisa.
Kaikki artistit ovat tehneet uusia biisejä, joita on tarkoitus esittää kyseisinä iltoina. Kuulan keikkaa varten teemme kappaleista aivan uudet sovitukset. Odotan näitä iltoja kovasti ja palan halusta päästä pianon taakse näin hienojen laulujen ja soittajien reserviin.
Nähdään Kallion kupeessa, toivottavasti sankoin joukoin!
* Näiden lisäksi myös 12.8. Heikki Salo &Tuki; Tampereen Telakalla sekä 29.8. J.Hearthill &Tuki; Helsingin Juttutuvassa *
Koko-teatterissa alkoi uusi musiikkiklubi, jossa soitti kolme kiinnostavaa kokoonpanoa. Konsertin jälkeen matka jatkui pienen mutkan kautta Liberté:hen, jonka sunnuntaijameissa kävin kutsusta huolimatta vasta nyt ensimmäistä kertaa. Jamidebyyttini tein bongorumpujen soittajana!
Olen keikkaillut viime aikoina enimmäkseen privaatisti tai sitten Tuure Kilpeläisen ja Maritta Kuulan riveissä. Viime lauantaina soitin pitkästä aikaa pienen soolokonsertin. Nautin kesän käänteestä ja nukun yöni paremmin kuin aikoihin. Uusi levy on suunnitteilla ja juuri varasin studiopäiviä elokuulle. Siitä tuleekin sitten jotakin aivan erilaista!
Teimme mukavan keikkareissun Jyväskylän Jazz Baariin Tuure Kilpeläisen ja Jussi Jaakonahon kanssa. Keikkapaikka oli maineeltaan tuttu, mutta uusi sijainti tuli todennettua vasta nyt. Pienen soundcheckin jälkeen lähdimme majapaikalle, joka olikin reissun toinen kohokohta itse konsertin lisäksi. Yövyimme nimittäin upeassa hirsihuvilassa, joka sijaitsi reilu 15 km Jyväskylän keskustasta järven rannalla kaikkine mukavuuksineen. Ennen illan showta Tuure ilmensi kokintaitojaan ja valmisti meille herkullisen aterian puusaunan lämmetessä rannan tuntumassa.
Laulumies Kilpeläisellä on vankka kuulijakunta, ja tällekin keikalle oli tullut väkeä useamman sadan kilometrin takaa. Edessä mukana laulavat kaunokaiset tekivät vaikutuksen ja kohottivat illan tunnelmaa. Tuuren kappaleita on mukava soittaa ja laulaa. Niissä on selkeyttä, joka tarjoaa erityisesti juuri keikkatilanteissa antoisat rajat suhteellisen vapaalle soittamiselle.
Keikan jälkeen lähdimme aika nopeasti majapaikalle. Omat viininsiemaluni jäivät vähäisiksi lupauduttuani ajamaan konkkaronkan kotiin seuraavana aamuna. Pieni väsymys painoi alkuviikon Teoston kevätkokouksesta, joten tämä sopi mainiosti. Ruokaa oli vielä jäljellä, seura mainiota ja puitteet niin idylliset kuin voi tuhansien järvien maassa olla. Seuraavana aamuna, viserryksen kaikuessa pitkin peilityynin järven pintaa ja palokärjen nakuttaessa pihakoivussa, siivosimme paikat, pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkia.
Muistatte varmaan sävellyskilpailun kesällä 2005, jossa kappaleeni 'Kaunis mieli' sai ensimmäisen sijan. Biisi on päätymässä Johanna Kurkelan tulevalle albumille. Tie levylle oli nopea. Juuri kuulin tuottajalta, että kappaleen pohjatkin on ehditty jo äänittää. Rumpuja soittanut hyvän-hengen-Risto laittoi viestiä, josta tulkitsin, että versio oli todella sydämellä soitettu. Ja kuinka sopivaa, että kitarassa taituroi kukapa muukaan kuin Peter. Kappale sai myös laulajan, joka ei voisi mielestäni siihen paremmin sopia.
Itse olen sukeltamassa jatkotutkimuksen ihmeelliseen maailmaan, kun aloittelen taiteellista tohtorintutkintoani Sibelius-Akatemiassa. Pähkäilin ajatuksen kanssa vuosia, mutta nyt kun ensimmäiset askelet on otettu, tuntuu prosessi vetävän mukanaan valtavalla innolla. Niinhän se on. Luonnollinen temponi on aina ollut hidas. Ja kun lopulta jotain lopulta tapahtuu, se lähtee ryminällä.
Kattavia linkkejä sisältävä sivusto, joka esittelee legendaarisen laulaja-lauluntekijä Joni Mitchellin uraa ja elinkaarta videoiden ja lyhyiden esittelyiden avustuksella.
Pidimme viimein bändipikkujoulut. Michael Breckerin muistolle, tottakai. Tammikuu on muusikoille hiljaisinta aikaa. Freelancerit ovat hyvässä asemassa sikäli, ettei viikonpäivillä ole merkitystä. Siksipä juuri maanantai-illat ovat mitä sopivimpia illanvietto-tarkoitukseen. Hioimme tulevaisuuden strategioita ja puhuimme tietenkin kaikenlaista hudaa.
Sain Peteltä Rautiaisen 'Uskonnonpastori'-sinkun, jota olen kuunnellut nyt viime päivät. Ihastunein olen tietenkin Peten kitaransoittoon. Ostin myös levyalesta Dylanin 'Modern Times' sekä Coldplayn 'Parachutes'. Kaikki vaikuttavat lupaavilta lisäyksiltä levyhyllyyn. Pian alkaa biisintekosessio Marittan kanssa. Katsotaan ja kokeillaan, mitä voisimme saada yhdessä aikaan.
Kävin soittamassa ja hieman taustalaulamassakin 500 kg lihaa -levylle. Uuden albumin on tarkoitus tulla ulos helmikuussa. Projekti tuntui todella mukavalta ja antoisalta.
Applen julkistaessa matkapuhelinmallinsa kerrottiin myös, kuinka iTunes-palvelun kautta on ladattu jo yli kaksi miljardia musiikkikappaletta. Se tarkoittaa vajaa kahta miljardia euroa. Juttelimme juuri Peterin kanssa siitä, kuinka otollisen alusta tuo tarjoaa välistä vetämiselle. Saan itse silloin tällöin iTunes-myynnistä epämääräisen tilityssumman. On mahdotonta valvoa, kuinka paljon biisejä on todellisuudessa ladattu. Niin kauan kuin on ollut musiikkibisnestä, on ollut myös ulkopuolisia hyötyjiä ja keplottelijoita. Muodot tai toiset kehittyvät ja seuraavat markkinoita. Kukapa tietää, minkälainen vyyhti digitaalisesta myynnistä vielä joku päivä aukeaa.
Kiitos kuluneesta keikkavuodesta kaikille teille mielettömän hienoille muusikoille ja laulaja-lauluntekijöille, joiden kanssa olen saanut kunnian soittaa.
Kiitos suurenmoiselle yleisölle, joka läsnäolollaan on kannustanut yhä intensiivisempiin tulkintoihin ja jakanut musisoinnin iloa meidän kanssamme.
Rauhaisaa Joulun odotusta ja toivoa uudelle vuodelle. - L
Lirilii ja liriloi, näin laulu hilpeänä soi! 04/12 2006
Laulutuvan päätösklubi jätti sanoinkuvaamattoman tunteen. Nukuin pitkään ja heräsin hymy vielä aamullakin korvissa. Aprikoimme Tuuren kanssa ennen keikkaa, mitenköhän mahtaa sujua, kun Joonatan, bändin vahva luottomies, keikkaileekin Jukkis Uotilan kanssa Japanissa, jättäen näin housebändin nelihenkiseksi. Lisäksi puolet kokoonpanosta oli tuuraajia: rummuissa Mikko Pöyhönen ja kitarassa Petri Krzywacki. Molemmat hoitivat kuitenkin tonttinsa niin hyvin, että kumpainenkin setti onnistui todella nostamaan fiilikset. Juttutuvan ulkopuolella kiemurteli jono tupakansavuiseen tupaan.
Kun Dingoaika oli ohi, oli Heikki Salon luotsaama Miljoonasade yksi teininä eniten kuuntelemistani yhtyeistä. Tuleva konsertti laittoi kuuntelemaan läpi pitkästä aikaa levyt, joiden kappaleet kerran olivat minulle todella rakkaita. Voisi sanoa, että lauantai-iltana toteutui unelma vuosien takaa, kun sain soittaa ja laulaa niitä kappaleita samalla lavalla tekijänsä kanssa. Nostalgioinnista huolimatta, tai sen lisäksi, olimme kyllä koko yhtye varsin liikuttuneina monessa kohtaa konserttia. Salo on niin taitava biisinkirjoittaja ja erityisesti lyyrikko, että hänen tarinansa vaikuttivat kuhunkin meistä luoden salakavalia väristyksiä pitkin selkäpiitä. 'Liriliin' tarinointia kuunnellessa ja kompatessa tuntui, että päästiin juuri siihen ytimeen, mistä lauluntekemisessä parhaimmillaan on kysymys. Keskustelimme tästä vielä keikan jälkeenkin; kuinka laulaja-lauluntekijyydessä on kyse juuri henkilön, musiikin ja tarinoiden yhteisestä aaltopituudesta.
Laulutupa jatkuu (muodossa tai toisessa) ilmeisesti kesällä. Informoin osaltani jatkosta täällä. Kuvia klubi-illoista löytyy kuva-osiosta sekä täältä. Kunnioittaen kiitän kaikkia vieraitamme sekä yleisöä, joka on ollut kuin suuri aurinko, paistaen suoraan sydämiimme.
