Kyllä, niin se sitten meni! Voitto Lappeenrannassa järjestetyssä Saimaan Sävel -sävellyskilpailussa oli yllätys, joka tuntuu epätodelliselta edelleen. Väliajalla säveltäjäkollegat ja orkesterin muusikot tulivat kehumaan kappaletta. Olin tyytyväinen Jere Laukkasen sovitukseen ja laulajan tulkintaan. Silti 11:sta finaalisävellyksestä muutama loikkasi selkeästi omiin suosikkeihini, enkä osannut sijoittaa omaani millään objektiivisuudella ruotuun.
Kun väliajan jälkeen kuulutettiin kolmas ja toinen sija, puistelin päätäni Janne Huttuselle, jonka oma kappale oli finaalissa niinikään. Sen jälkeisistä tapahtumista muistan vain, että nousen ylös sumussa tunnemyräkän valtaamana ja kävelen katsomoa alas miettien, että kuulinko ihan oikein, erehdyinkö, ja kävelenkö tässä jonkun toisen sijaan. Se oli Uskomaton hetki! Ossi Runne halasi minua silmät sädehtien, ja toisen palkinnon saanut Jasse Varpama, joka piti meille vs-tunteja akatemian ensimmäisenä vuonna, hymyili iloisena.
Kun kilpailukappale 'Kaunis mieli' esitettiin toistamiseen, katselin jännityksestä kattoon ja poljin jalkaa hermostuneesti pitääkseni tunteeni kurissa. Muistan miettineeni itsekseni, että "tältä sitten tuntuu epätodellinen tila". Möyhemmin oli illallisvastaanotto ja sen jälkeen olinkin valveilla kaksi vuorokautta putkeen. Palasin kyllä hotellihuoneeseen nukkumaan puoli neljän aikoihin, mutta adrenaliini veressä takasi silmien ammottavan auki ja mielen laukkaavan illan tapahtumissa. Kuuden jälkeen kömmin aamupalalle.
Tänään kuitenkin nukuin niin pitkään kuin nukutti. Kännykkä piippaili onnitteluista, kun Hesari oli uutisoinut kilpailusta. Suuri kiitokseni kaikille onnittelijoille. Eipä tämä tuntuisi yhtään miltään, elleivät ihmiset jakaisi iloa kanssani. Lämmin kiitos myös Jannelle ja Lululle sekä kyydistä että juuri tuosta, johon edellisessä lauseessa viittasin. Shampanjavastaanottoa suunnitellaan. Nyt Kitti on tulossa kylään mukanaan kanaa Kung Po. Palkintokukat nuokkuvat pöydällä ja petaamaton sänky muistuttaa siellä onnellisesti nukutusta yöstä.
Nyt tuuletellaan ankarasti ja sata lentosuukkoa Lappeenrannan suuntaan, jossa (fanfaari) Laura on juuri voittanut ensimmäisen palkinnon Lappeenrannan laulukilpailussa! Kappaleellaan Kaunis mieli. Elämässä on siis jotain odotettavaa, jahka pääsisi kuulemaan kyseisen kappaleen... on todella vinha maailma, jossa pikkuhiljaa aletaan arvostaa MUSIIKKIA! Ja onneksi siitä tuli myös rahaa, 4000 euron pääpalkinto. terv. faniklubin emäntä PS. Niin ja Laura käski lähettää Honkaselle terveisiä...
Kaikkihan tietävä, että maailma on pieni. Tästä jälleen kerran oiva esimerkki:
Joonatan kertoi kuulleensa Annelta, että yhteinen ystävämme X on "vaikeuksissa". Vastasin olevani aiheesta itse asiassa tietoinen. Kuulin siitä nimittäin Pariisissa kuubalaiselta Manuelilta, joka puolestaan oli kuullut sen sattumalta New Yorkissa Y:ltä, joka on Suomessa asuvan X:n veli.
X ei vastaa puhelimeen ja allekirjoittanut L on huolissaan.
Meemi on kiertänyt monessa paikassa ja haaste jätetty Nuotion loimusta. Kuuri kurrenttia biisiä. Ei lempijärjestyksessä, selasin vain niitä, jotka ovat viime aikoina stereoissa/iTunesissa soineet. rn
rnMilton Nascimento: De Um Modo Geral... rnManuel Valera: Yesterday's Song rn22-Pistepirkko: X-(wo)men rnJoni Mitchell: In France They Kiss On Main Street (joka kesän must) rnSilvio Rodriguez: O Melancolía rnMiles Davis: Nefertiti rn
rnMites Klasarissa, olisiko siellä kerrottavaa viime aikoina tapailemistani Skrjabinin etydeistä? Entä mitä muuta on tullut kuunneltua? Entä mitä kuuluu Lauluntekijän lautatarhaan?
Viime aamut ovat tarjonneet hajamielisyyden huippuja. Joskus niin sekaisin, että kaadan kaurahiutaleita kahvinkeittimeen, harjaan hampaita hammaskotelolla ja kiskon paitaa jalkoihin, lyöden viimein pääni striptease pylvääseen ja mutisen sen minkä puhumaan pystyn: "olet päästäsi vialla". Pistän pipon päähän, avaan tietokoneen ja mutisen lisää: "keskity, pönttö". Onneksi saatiin edes Pauliina Suomeen Sveitsistä leffaa leikkaamasta, poikia hurrrmaamasta. Hän arvioi kirjoituksiani kevään varrelta ja sanoi kykenevänsä aistimaan muutoksen pohjoisesta etelään.
Radio Meteli on soittanut biisejäni. En ole saanut tehtyä mitään. Uudet biisit nuotintamatta. Tuuraajia kesän keikoille. Olen anonut keholtani yhteistyötä, mutta kivun ja tuskan kautta on hänen mielestään parempi. New Yorkin tyyppien kanssa suunnitellaan yhteistyökuvioita. Looking forward..
Onkohan missään muussa kuin muusikon ammatissa yhtä paljon vastaavaa höpönlöpöä siitä, että ammattitaito tappaa luovuuden? Että pitäisi vetää fiilispohjalta? Ja sitä kitinää aiheesta "mitään ei ole tapahtunut musiikissa sitten 70-luvun". Oli kuulemma parempi meininki, kun bändi soitti kanaverkon takana. No niin. Fiilispohjalta soittaminen kuuluu kyllä mielestäni osaksi ammattitaitoa. Mutta vaikea on ymmärtää, miksi ammattitaito rajoittaisi vapaata ilmaisua. Ei tulisi mieleen sanoa arkkitehdille, että "paremmin piirrät, kun sammutetaan valot". Itseasiassa minä soitan paremmin pimeässä, ellen soita nuoteista.
Sankarisäveltäjä Honkanen (here you go, my love. Sekä onnea finaaliin pääsystä!) uhkasi keskustella seuraavaksi kanssani improvisaatiosta. Keskustelu odottaa hetkeään, mutta hieman hän sitä jo ehti viritellä tulkinnallaan, että jos ei tunne historiaa eikä teoreettisia käsitteitä, niin voi olla luova ja "keksiä" kaikenlaista, vaikka kysymys on vain pohjimmiltaan siitä, että antaa olemassaoleville asioille omaperäisiä nimiä.
Sivusimme aihetta useaan otteeseen myös Pariisissa. Keskustelu siitä on antoisaa taiteilijoiden kesken, joskaan en koe suurta halukkuutta esim. perustella jollekulle uudestaan ja uudestaan sitä, miksi kulttuuri ja koulutus ovat tärkeitä. Laitan siis tässä alulle vain ankean murinan ja vetäydyn takaisin menninkäiskolooni. Maanviljelijän tyttärenä minulla ei ole pelkoa elitistin leimasta.
Manuel kirjoitti, josko tekisin lyriikkaa englanninkielellä. Liekö kehotus promieheltä niin väkevä, että pian huomasin pakertavani toisen A-osan viimeisen lainin kanssa. Biisistä tuli seesteinen ja niukka. Sellainen, jossa voi pianistiseerata vähäeleisesti. Viime aikoina syntyneet biisit ovat olleet kaikki menobiisejä, ja olen alkanut kaivata rauhallisempaa nyanssia. Uuden biisin nimi on 'Good Girl'. Se voisi kertoa vaikkapa minusta? Olenhan kaikesta huolimatta sellainen. Laulan biisin varmaankin parin viikon päästä u-Song klubilla.
Olettekos tietoisia Yliopistonkadun Uniqissa pidettävistä u-klubeista keskiviikkoisin? Lauloin lyhyen setin heti Sansan huumaavan esityksen jälkeen. Parin viikon päästä taas uudestaan. Silloin esiintymässä myös Siiri Nordin. Paikka tarjoaa lauluntekijämusalle hienot puitteet. En voisi enempää suositella.
Kun torstai-iltana menin kuuntelemaan Samuel Torresia, huomasin hämmästyksekseni Aaron Heickin soittavan yhtyeessään. Aaron on tuttuni parin vuoden takaa Richard Bonan yhtyeen saxofonistina. Samuel tuli yhtyeeseen myöhemmin, kuten myös keikalla soittanut rumpali Ernesto Simpson. Heillä oli juuri takanaan Länsi-Afrikan kiertue Bonan kanssa, ja Torresin keikka Pariisissa oli sopiva välilasku ennen New Yorkiin palaamista. Upea konsertti paisui jamisessioksi. Jatkot vietimme pianisti Manuel Valeran, Erneston sekä radiotoimittaja Brendan kanssa. Mahtavaa porukkaa, lämminhenkinen, rento tunnelma ja innostavia tuttavuuksia. Ernesto osoittautui loistavaksi hutunkeittäjäksi, minua innostavaksi puuhakaveriksi, jollaiseen vastaan mielelläni silloin kun oikea hetki syttyy. Perjantaiaamuna puoli kuudelta talsin takaisin ullakkohuoneistoon "vitoseeen" muiden lähtiessä hotelleihinsa.
Manuel jäi Pariisiin vielä muutamaksi päiväksi, ja loppuloma kuluikin hänen kanssaan kierrellessä. Kävelimme ja puhuimme musiikista, teimme levyvaihtarit ja vakiinnutimme aaltopituutta. Sen lisäksi että löysin ystävän ja sielunkumppanin, myös opin häneltä valtavasti. Onhan hän huippupianisti ja säveltäjä.
Viimeisenä päivänä söimme Putin kanssa aamiaista Le Pain Quotidienissa ja katselimme haitari-trion säestämiä katutansseja. Kävimme Palais de Tokyossa, josta pidin kovasti, ja söimme päätösillallisen korealaisessa ravintolassa.
Pariisi tarjosi elämyksiä, joista en olisi osannut etukäteen haaveillakaan. Tapahtumapaljous sai reissun tuntumaan pikkupyrähdykseltä. Pariisi est Super. Toivottavasti tyypit tulevat pian Suomeen konsertoimaan. Kirjoitin vielä lentokoneessa C-osan aloittamaani kappaleeseen ja tein sen valmiiksi. Nyt kuuntelen ostamiani sekä saamiani levyjä. Huomenna alkavat jälleen työt.
Salyy ja ponsuur. Kuinka ihanaa täällä onkaan! Aurinko on ollut lämmin mutta kohtuullinen. Istuin tuntitolkulla puistoissa ja hain mieleeni erisoundisia ranskankielen sanoja. Ystäväni asunto on aivan latinalaiskortteleiden sydämessä. Jäin muutamaksi päiväksi yksin, kun Puti lähti Budapestiin kokoustamaan. Ajatukset hakevat uutta suuntaa ja abessiinialaiset Country&Western; pitävät huolta, etten vallan jää histamiinitta. Parhaassa tapauksessa lauluja syntyy.
Kirjoittamistanne terveisistä on tullut hyvä mieli, lämmin kiitokseni. Yritämme kehittää sivuja parhaamme mukaan. Näinä päivinä pitäisi ilmestyä uusia kuvia. Toistaiseksi keikkakalenterini toimii Meteli.netin sivuilla.
Samalla Treen junalla matkusti studiokeikalle Joonatan, jonka kanssa kävimme läpi keskiviikon Juttutupa-keikkaa. Peter oli hehkuttanut aamulla Arabialla. "Mieletön keikka", [imaisu nikotiinia,] "jengi, hitto, lauloi". Saatoin kuvitella äänenpainot ja ilmeet. Sain nähtäväkseni kuvia, ilmestynevät joku päivä muidenkin nähtäväksi. Ilmeisesti pitää ostaa lisää keikkapaitoja.
Palattuani Hkiin kuuntelin The Bandin kokoelmalevyä ja rasvailin terassilla palanutta nenääni. Hain kirjastosta Ville Leinosen suosituksesta mustsäveltäjäänsä Serge Gainsbourgia ja lepäsin pois univelkaa. Tampereen yo-talolla oli mukavan intiimi tunnelma, rokokoo-lavastus ja monipäinen organisaatioryhmä. Lumoavan panoksen antoivat upeat Sansa, Louna ja Kati Salo. Soolo-illan kaltaiset tapahtumat ja akustiset baarit tuovat lisää kaivattuja esiintymisareenoita lauluntekijämusiikille. Uumenistaan alkaa nousta yhä näkemyksellisempää lauluntekijätaitoa ja Suomi herätä siihen, että 'kuulostaa Joni Mitchelliltä-Rickie Lee Jonesilta-Kate Bushilta-Suzanne Vegalta-Aimee Mannilta-Tori Amokselta-Ani DiFrancolta' saattaa kuulostaa myös omalta itseltään ja ennen kaikkea hyvältä & koskettavalta. Mielleyhtymät mestareihin imartelevat. Luonnollisesti myös jokainen muusikko hakee omaa soundiaan ja ilmaisuaan elämänsä loppuun saakka.
Yhä meikit naamassa keikkatamineet yllä sopivasti juovuksissa, suomeksi: pätevästi valmistautunut hurmoskirjoittamaan yhdestä elämäni hienoimmista keikkakokemuksista. Yleisön jäädessä hoilaamaan kuorossa "sinua kaipaamaaaaan, sinua kaipaamaaaaan" kun keikka on ohi ja poistumme lavalta, on kokemus, joka näemmä sitten suotiin ainakin kerran elämässä. Ihmiset ovat lätkähurmoksessa, ja siitä sai osuutensa myös loistobändini ja minä! Soitimme välillä aivan persiilleen, tulikohan 'Ikkunasta'-biisiin yhtäkään virheetöntä säkeistöä. Kaikenlaista tapahtui ja fiilis vain parani. Esim. uudet biisit toimivat loistavasti. Myös 'Toinen'-kappale, jota jännitin treeneissä, että osaanko demota riittävän hyvin, mistä kappaleen osissa&kokonaisuudessa; on kyse, onnistui oikeastaan jo kertasoittamalla. Keikallakin biisi "soitti itse itsensä". Upeita sooloja, kuuntelevaa ja svengaavaa komppausta, sekä aivan ihana yleisö, joka lauloi kuin kaunein enkelikuoro. "Rakkautta, rakkautta, rakkautta vain." Heille oli mielettömän hieno soittaa. Bändi koki jälleen keikan myötä lähentävän kokemuksen, joka vain jatkui sen päädyttyä, kun painuimme lavalta ulos viilentymään. Sisältä kaikui yhä yleisön hurmoksellinen laulu. Partasen Markus tuli kysymään, "vieläkö heitätte toisenkin encoren vai käynkö spiikkaamassa teidät ulos. Eihän tuosta muuten tule loppua". Kiitos, kiitos, kiitos kaikille mukana olijoille! 5,87MB - 5,83MB - 5,82MB, olkaa hyvät.
Kevätväsymystä, kävelyretkiä, keskustelua musiikista, tapahtumia yksityissektorilla, bänditreenit, opetusta. Lojumista Kitin olohuoneessa, jonka sohvalla löhöän vuodesta toiseen kuin kotonani. Huomenna Rytmihäiriö, (tervetuloa!), torstaina Tampereelle (tervetuloa!). Ensi viikolla Pariisiin ystävääni tapaamaan.
Projektimme kaimani Malmivaaran kanssa, "Kävellen paha maa paremmaksi!", tuotti jälleen tulosta hänen käydessään kylässä. Aiheita kävelyyn löytyi hetkeä myöhemmin. Festivaaliopas valaisee: "Sami Saari, pitkän linjan muusikko...". Seuraava artisti: "Anna-Mari Kähärä, nuori hurmaaja...". Vuosimallia -63 ja kilometrin pituinen cv.
En tietenkään kadu mitään. Taas liiaksi vakavoitumaan päässeelle sielulleni viimeiset sekoilut olivat jälleen tervetullut tapahtumasarja. Ja olihan vappu, sikäli kun bileet koskaan kysyvät tiettyä juhlapyhää. Teimme japanilaista ruokaakin. On kyse sitten kokonaisvaltaisesta krapulan kokemuksesta, olotilalla on joka tapauksessa hyväkin vaikutuksensa. Ajatuksenkulku kutistuu ja tunteet herpaantuvat. Sain tehtyä biisilistan sekä harjoiteltua hyvän aikaa. Selailin levyhyllyäni sieltä täältä ja missasin peräjälkeen jokaisen uutislähetyksen tv:stä. Mutta miksi ei väsytä, vaikka tässä ollaan valveilla jo kolmatta vuorokautta?
Rytmihäiriö-klubin jälkeisenä päivänä 12.5. järjestetään Tampereella Soolo-ilta, jossa olen ilokseni mukana. Esiintymässä ovat myös lauluntekijät Sansa, Louna ja Kati Salo. Tuollaiset akustiset illat tekevät hyvää singer-songwriteralalle, jossa sopivia esiintymisareenoita ei liiaksi ole. Konsertista tulee varmasti ainutlaatuinen, ja toivonkin sille paljon kuulijoita. Tamperelaisille lukijoille: sanaa saa levittää.
(Laura pno&voc; sekä Tuki: Marko Timonen - drs, Tuure Koski - bass, Peter Engberg - gtr, feat. Joonatan Rautio - sax)
on saanut pyörittelemään päässäni biisilistaa. Sen merkitystä ei voi vähätellä: taimaus on kaikessa kaiken a ja o. Monta päivää on jo pitänyt mennä Juttutupaan kokeilemaan paikan sähköpianoa. Ennakkoluuloni sitä kohtaan ovat saaneet tukea muilta pianisteilta. Rasittavaa, mutta pelkään edessä olevan pianonmetsästystä. Soittofiilikset latistuvat kertaheitolla, mikäli työväline tökkii.
Eilisisessä gaalassa tuli illan aikana tutustuttua mukaviin ihmisiin! Yllättäviä tuttavuuksiakaan ei puuttunut, ja kaikki tämä nosti mieleni riemuisiin tunnelmiin. Aavistuksellinen sisäpiirivedätyksen maku (*hyi*) saa muistuttamaan, että blogiharrastajia löytyy ympäri Suomen. Moni tasokas kirjoittaja jäi jopa vaille ehdokkuutta. Koska lukijakuntani tulee suureksi osaksi muualta kuin Blogilistalta ja bloggaamistani voi kutsua myös artistipäiväkirjaksi näkökulmasta riippuen, koen itseni riittävän ulkopuoliseksi sanomaan tämän. Mutta hieno blogi voitti, onnea hänelle.
Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja tatuoin pianonkoskettimet peukaloni ympärille. Kuinka se onkaan kaunis! Samalla siistittiin vanhaa nilkkatatuointia. Sen jälkeen on kuulemma tekniikka muuttunut paljon. Nykyään väri vain 2mm:n syvyyteen, ettei sekoitu rasvakudokseen. Työn teki fiksu ja taitava ikäiseni mies, joka siinä kolmituntisen hujahtaessa laajensi maailmankuvaani ja purki ennakkoluulojanikin kertomalla MC Cannonballin toiminnasta. Hetken aikaa jo luulin, että tässä keskustellaan nyt saxofonistista. Kyselin Cannonballien mielipidettä ekologiasta. Hän taas tiedusteli, mitä pianisti soittaa, jos ei varsinaisesti klassista musiikkia. Meillä oli yhteinen tuttavakin. Hän naureskeli kysymykselleni, että vieläkö nykyäänkin sitä vaseliinia. Kuulemma on käytäntö viidessätoista vuodessa muuttunut tatuointien jälkihoidonkin suhteen.
Eilen tein mollibluesin työnimeltään 'Voodoo'. Tuskin maltan odottaa päästä kokeilemaan sitä bändin kanssa. Tiedättekö muuten, mistä komppinimitys 'second-line' tulee? Tämä on hauska tieto. Nimittäin hautajaisissa etulinjassa olivat tietenkin surevat omaiset. Sekundäärisemmässä, toisessa, linjassa marssi töttöröötä tuuttaava torvisektio, joka saatteli vainajaa hautaan rehvakkaan valituksen äänivyöryllä. Kuunnelkaapa vain The Metersin Ziggy Modelisten komppia: eikö vain groovaa eteläinen second-line rumpusetissä.
Viihdyin Saariselällä hyvin, enkä potenut kertaakaan koti-ikävää. Mutta tuntui todella ihanalta nähdä Hgin valot ja laskeutua kotikaupungin pinnalle. Avata kotini ovi ja katsella tilan mittasuhteita. Kuinka sen niukka sisustus näytti itseltäni. Käydä läpi posteja aamuviiteen ja saada aikaan tuttu tunne "asioista, joita huomenna täytyy hoitaa". Kalenterini, joka Lapissa täyttyi ainoastaan silloin tällöin pienistä muistiinpanoista, alkoi mustumaan tapaamisista ja deadlineista. Mutta siitä elämästä minä pidän.
Paluu kotiplaneetalle alkoi heti seuraavana päivänä Teoston kevätkokouksella ja jatkui illallisella sekä hyvillä jatkoilla. Aamuyöstä Manalassa neliöpöydän ympärillä käydyt keskustelut todensivat jälleen, kuinka samanlainen on säveltämisprosessi klassisella säveltäjällä ja lauluntekijällä. Oli myös hienoa saada jälleen tuntemus siitä, kuinka lauluntekijöiden sielunmaisema on keskenään samankaltainen. Oma ohut toteamukseni on edelleen, että oli lauluntekijä kuinka institutionaalinenkin rokkistara, edustaa hän - ainakin minulle - inhimillisen viehättävää, herkkää, omassa marginaalissaan valtavirrasta elintilaa kamppailevaa lajistoa, joka on itselleni niin kovin läheinen. Tämä näin tunnustuksena itsellenikin, että en aina olisi sitä Sippolaa haukkumassa. Voihan sitä jollekin osalle itsessään olla välillä hieman armollinenkin.
Eräs tarjoilijoistamme kertoi männä viikolla Anna Mattilan esiintyvän Riekonlinnassa. Kysyin kuka hän oli, huttulaulajako? Hänen ihmetyksellensä ei meinannut löytyä rajaa. "Olet sinäkin muusikko. Et tiedä Anne Mattilaa!" Yritin tiedustella, oliko kyseessä kenties tangokuninkaallinen? Ei hän osannut vastata. Saariselkä on kurkkuaan myöden täynnä hiipuvaa sesonkia. Illalla on viimeinen keikka. Huomenna lähden kohti Rovaniemeä ja maanantai-iltana lennän Helsinkiin. Johtaja suki hiuskuontaloni pääkaupunkikuntoon: roomalaisella kypärämallilla on hyvä temmeltää.
Istuimme ravintolassa iltaa Kaisun kanssa myöhälle yöhön. Oli antoisaa jutella. Ihmeen paljon täällä on törmännyt tuttuihin. Ravintola Siberia on ollut oivallinen esiintymispaikka puitteiltaan ja tunnelmaltaan. Kohokohtina muistuvat mieleen myös kokemukset luonnon helmassa sekä J.Karjalainen saunoineen. Ja kun jatkoilla fanitin Jukkaa kybällä kuunnellen silmät loistaen hänen vastauksiaan kysymyksiini laulujentekemisestä. Ja Pekka ja Tommi soittivat levyjä "tätä sun, Sippola, kannattaa kuunnella".
Hgissä ei tule lähdettyä keskellä yötä hiihtämään. Ja voih, siellä on harrastuksen puutteessa elävä pariskunta, jonka mielestä naapurien asiat kuuluvat ilman muuta talonmiestehtäviin. Mutta siellä on Vilma Ilmatar. Ja ystäväni - "mua pelottaa, että on ihmisiä, joiden mielestä Yö on hyvä bändi". Kitsy osti asunnon naapuristani. Paljon elämää on vielä elämättä. Tulevat keikat on listattu keikkakalenteriin, ja niitäkin odotan innolla. Kukapa tietää, vaikka tulisin tännekin uudestaan.
Ihmiset pitävät tutuista kappaleista. He haluavat viihtyä ja saada musiikista positiivisia tunneaistimuksia. Nykyään yritän tehdä vain hyviä kappaleita - - Voisin yrittää säveltää yhä enemmän muille. Pidän taustajoukoissa olemisesta. Pidän siitä, että esiintymisen taakka siirtyy jollekulle toiselle, enkä ole jatkuvassa ristitulessa oman huonommuuteni kanssa. Kuuntelen mielelläni instrumentaali-jazzia. Lauluntekijät ovat oma lukunsa, heidän musiikkinsa palvelee erilaista tarkoitusta. Se on sielunhoitoa ja yritystä konkretisoida tunnetiloja mahdollisimman kuvaavalla ja esteettisellä tavalla. Hyvässä laulussa on monta osa-aluetta, jotka saada toimimaan. Jokapojan kokemuksia kuvaava runousopillinen lyriikka eri sanoin kuin on aiemmin sanottu; sitä tukeva, tutulta kuulostava, melodia, joka kuitenkin yllättää; kiehtova harmonia; groovaava komppi. Lauluntekemisen kiehtovuus on siinä, ettei koskaan tee tarpeeksi hyvää kappaletta - aina on yritettävä tehdä parempi. Erilaiset musiikit tarvitsevat hetkensä. Tätä tulee mietittyä joka hetki, vaikka hyvää tekisi välillä unohtaakin ja alkaa sen sijaan tekemään musiikkia.
"How scandinavian of me". Kenen tekstistä?
Saman Taiteilijan kynästä on seuraavakin loistava lause:
Sain kirjeen, jossa sanottiin "innostuneisuuteeni musiikkiasi kohtaan suhtaudutaan kuin juuri uskoon tulleeseen".
Henkilö neuvoi poistamaan numeronsa puhelimestani.
Sain rakkaaltani viestin "all the best darling".
Riitelin puhelimessa läheiseni kanssa.
Matkalla ravintolaan poltin kuin korsteeni ja noiduin itsekseni.
Sain viestin "kuuntelin haltioituneena ravintola Siberiassa lauluasi pianon kera".
Soitin yhden itselleni merkittävimmästä keikasta ja menin takahuoneeseen itkemään, koska ihmiset taputtivat.
Katsoin 10-vuotiaana maailman parhaaksi filmiksi tituleeraamani elokuvan. Kotiin kävellessäni kosteat hiutaleet tarttuivat ripsiin ja hiuksiin.
Kun ei laulamisesta tullut mitään flunssan takia, otin auton lainaan ja lähdin Ivaloon, jossa veljeni oli keikalla Jakaranda-yhtyeen kanssa. Sain houkuteltua mukaani artesaani-tarjoilija-Jaanankin. Etelä-Afrikan rytmit olivat paras vastaisku loskasäälle. Istuimme vielä iltaa Saariselällä ja joimme viikonlopusta jäänyttä punaviiniä.
Nukkumaan mennessäni tunsin kehontäyttävää onnellisuutta ja autuutta; seesteistä iloa ja toivoa. Iho oli rauhallinen ja lämmin. Oli mukavaa tuntea elämän hetken aikaa taas hymyilevän.
Tänään toteutin lempipuuhaani silloin kun olen onnellinen; hauskuutin henkilökuntaa hölmöillä jutuillani, ilveilin ja kävin laulamassa ja soittamassa aina kun ravintola tyhjeni asiakkaista. Käännytin Johtajaa järjestämään kierrätystä paremmin.
Muistaako muuten kukaan teinitähti Nikka Costaa? Lapsuuteni idolista on tullut varsinainen mega-beibe. Jos olisin hän, hymyilisin joka aamu peilikuvalleni ja sanoisin "me, bitch".
gbzfgrobwd 14-12-2007 grand casino coushatta kinder la ca.geocities.com/fun952offline/lrjbe/grand-casino-coushatta-kinder-la.htm url=httpmaders poker run[/url]
bus tours from harrahs casino reno nv
ujonqkspvx 14-12-2007 incest mom son
nidbcohikx 14-12-2007 url=httpmexicans big dicks[/url]
